10/28/2013

SO LONG EVANS (20TH OCT)

Tänään heitin hyvästit Evans Headille, Scrimshaweille ja Gwenille

Viimeinen viikko kului supernopsaa, tuntuu että aika juoksee muutenkin täällä ihan eri vauhtia kuin Suomessa. Oon ollut reissussa kuitenkin jo 6,5 viikkoa, eikä siitä nyt niin kauaa oo kun vilkutin tippa linssissä viimeistä kertaa kavereille Helsinki-Vantaalla.

Tällä viikolla aloitettiin Scrimojen (=hostien) baarihuoneremppa, pesin seinät, pohjustin ne ja lopulta maalasin koko huoneen huhhhuh.  Ja loppusilauksena mun allekirjoitus löytyy kyseisestä seinästä heetkonen. Maalausurakka oli aika rankka mutta hauska, sitä helpotti bailumusa ja päivittäinen kaljapalkkio pubissa. Syöttejä en tainnut pakata kertaakaan, mutta autoin muutaman kerran kaupalla ja vajalla, kaikennäköstä pikkuhommaa siellä täällä. 

Niin tosiaan luuhattiin Neilin kanssa pubissa päivittäin, sen mielestä 55+ miesten kanssa hengailu on hauskaa ja jännittävää ajanvietettä tällaiselle parikymppiselle likalle. Välillä viihdyin hyvin ja juttu luisti mutta toisinaan lähdin kesken leikin lenkille tai tekemään jotain muuta järkevää. Mutta oli pubireissuista hyötyäkin, yhet Neilin kaverit ihastu muhun sen verran että leipoi custom made -perjantaipiirakan, jonka kävin kipaisemassa takaovelta ennen maalausurakkaa hahah. Ja hyvää oli, rakkaudella leivottu selkeästi. 



Gwenin kanssa käytiin myös toisinaan kaljalla töiden jälkeen, niin myös viime perjantaina jolloin oli mun vika ilta ulkona Evansissa. Illawong hotel oli täynnä weekend warrioreja, ja tanssilattiakin täyttyi kaikennäköisistä kulkijoista. Tutustuttiin pariin äijään ja oli kyllä hauskaa, käväistiin jatkoilla, joista loppujenlopuks juoksin himaan pilkkopimeän ja hiljaisen kylän poikki. Tulipahan sekin testattua. 



Yritettiin Narellen kanssa syöttää wallabeja tällä viikolla luonnonpuistossa, mutta yksikään niistä ei tullut mestoille ruokittavaksi. Nähtiin kuitenkin reissuillamme upeat auringonlaskut ja valas kaukana aalloissa, joten palattiin kotiin hymyissä suin. Jai sain kuitenkin kengurua lautaselle, mikä tavallaan kompensoi koko wallabihommaa. Kenguru oli taivaallista, ja syötiin sitä itse asiassa kaks kertaa tällä viikolla, lucky me. 


 




Kävin myös surffilla aika aktiivisesti (vaihtelevalla menestyksellä), koska seuraavassa duunipaikassa Casinon lähettyvillä ei ole merestä ja aalloista tietoakaan. Muita tän viikon aktiviteetteja oli 4WD ajelu biitsillä ja kävelyretki Snapper Rockille lauantaina pikkuhedarissa perjantain pubireissun jälkeen. Paikallinen luonto on kyllä ihan uskomaton ja yllättää ja ilostuttaa mua päivittäin. Hetkinä, jolloin painan varpaani hiekkaan ja tunnen aallot jalkaterillä, en voi muuta kuin hymyillä ja miettiä sitä kuinka onnekas oon että saan kokea tän kaiken.  















Tällä viikolla hengailtiin Gwenin kanssa paljon, koska ei tiedetä koska nähdään seuraavan kerran. Lauantaina Blanco ja Gwen kidnappas mut Neililtä ja tehtiin salaa pikku roadtrip Ballinaan. Meillä oli hauskaa ja oli hyvä käydä taas Evansin ulkopuolella, haaveiltiin Gwenin kanssa omasta autosta ja yhteisistä reissuista. Yksi yhteinen reissu on tosin toivottavasti tiedossa! Ostin nimittäin lipun BEYONCÉN KEIKALLE Brisbaneen, otan vapaata nykyisestä duunipaikasta ja meen Brissyyn 4 päiväks, ja tarkoitus olis että Gwen ottais myös vapaata ti-ke, nähtäis Brisbanessa ja ajettais yhdessä takaisin Evansiin ja Casinoon.  Fingers crossed että Gwen saa vapaata töistä, olis ihan mieletön reissu tiedossa! Oon muutenkin innoissani Brisbanesta, nään taas paikallisia kavereita, joita on ollut jo vähän ikävä.


Eilen illalla valmistin hosteille suomalaista ruokaa viimeiselle ehtoolliselle, makaronilaatikkoa! Onnistuin mielestäni melko hyvin ottaen huomioon että ruokavalion tukipilareina on viimeaikoina toiminut nuudelit, tonnikala ja pakastevihannekset. Hostit sanoi että tykkäs, mutta uskoisin että ne olis halunnut vähän lisää pekonia ja juustoa sekaan. Ja pippuria ja suolaa.  Illallisen jälkeen livahdin taas Gwenin luokse, juotiin lasilliset halpaa viiniä jonka ostin sille mun lähdön kunniaks, Gwen raapusti mun reissuvihkoon ja heitettiin hyvästit toistaiseksi.



Tänään kävin vielä viimeisellä aamusurffilla, pakkasin (ei ollenkaan viime tipassa), autoin Neiliä ja suunnattiin yhdessä Casinoon uusien hostien luokse. Asun vanhahkon pariskunnan kanssa seuraavat 3 viikkoa keskellä luontoa, täällä on kaksi muutakin backpackeria, yksi Ranskasta ja toinen Englannista, ja ensivaikutelma näyttää hyvältä! Bondaan hyvin backpackerpoitsujen kanssa ja tästä duunista saan kerrytettyä päiviä toisen vuoden viisumiin. Ja täällä viimeistään näen kenguruita muuallakin kuin lautasella! Innolla odotan mitä kaikkea näiden kolmen viikon aikana ehtii tapahtua…


XX
VK

10/14/2013

EVANS HEAD, NSW

Täällä sitä ollaan ekassa työpaikassa kolmatta ja viimeistä viikkoo!

Pari viikkoa sitten matkasin Brisbanesta Premierbussin mukana 4,5 tunnin verran etelään Ballinaan, josta host Neil otti mut avolava-auton kyytiin kohti uutta kotikylää. Oli kyllä outoo nousta bussista ja halata puolituntematonta ja olla vaan että no mitäs mitäs g'day mate. Vähän aikaa piti myös ihmetellä uusiseelanti-aussi-maalaisaksenttia, mutta siitäkin sai lopulta hyvin selvää! Jännittävät kolme viikkoa edessä...



Evans Head on pieni ja kaunis 2,600 asukkaan rannikkokaupunki. Täällä on pari pääkatua, josta löytyy kaikki oleellinen; pari ruokakauppaa, kauneushoitola, kemisti, pari bottleshoppia, kirjasto ja pubi! Kaikki on kävelyetäisyydellä, meidän talolta menee 5 minsaa kävellen Oak Streetille, mikä on toinen pääkaduista, ja sama 5min hostien Bait&Tackle shoppiin, jossa oon aina välillä jeesaamassa. Naapurissa on Evans Headin ja Woodburnin R.S.L. club, missä on pari ravintolaa ja perjantaiarvonta, rad! Kylä on hyvää vaihtelua 2 miljoonan asukkaan Brisbaneen, tykkään molemmista vaikka ne on täysin erilaisia. Parasta Brisbanessa oli että aina oli jotain meneillään, joka päivä ja ilta oli erilainen ja eri ihmisten seurassa, rakastan isojen kaupunkien vilinää. Täällä oon saanut ihailla Australian luontoa ja merta, mikä on ihanaa! Lisäks oon rauhoittanut Brisbanen hektisen elämän pikkukaupungin rutiineihin, nukkunut paremmin ja lenkkeillytkin aktiivisemmin, mistä oon superiloinen.













Hostien kämpästä tulee mieleen mummola, koti on kaksikerroksinen vanha talo, joka on aikaisemmin palvellut muun muassa kauppana ja videovuokraamona. Evans River lähtee melkeinpä takapihalta ja Main Beachille on matkaa pyörällä 5 minuuttia, täydellistä! Hostit Neil, Narelle ja niiden poika Gavin (28v?) on aikamoisia hamstraajia, Neilillä on valehtelematta yli sata lippistä yhen hyllyn päällä ja mun huoneessa on noin 40 lentokoneen pienoismallia? Oh well jokainen tyylillään. Talo on myös vähän kaikennäköstä remppaa vailla ja ihme romua täynnä mutta kotoisa kuitenkin. Mun huone on/oli melko tilava mutta tällä hetkellä täynnä mun kamoja siellä sun täällä, mulla on paha tapa levittää tavaroita ympäriinsä hups. Neil kysy viime viikolla että mitä ihmettä täällä on tapahtunu ja vastasin vaan että tornadokausi tais alkaa ajoissa hahah.



Hostit on tosi mukavia ja ystävällisiä, ja aina valmiita auttamaan. "Just ordinary people" as they say. Neil ja Narelle on innoissaan countrymusasta ja Gavin fanittaa AC/DC:tä. Perheen pää Neil on aikamoinen vitsiniekka ja kertoilee aina edellisistä HelpX vieraista, mikä on toisaalta kiva mutta toisaalta mua ei hirveesti kiinnosta mitä pari aasialaislikkaa on täällä tehnyt ja varsinkaan missä päin maailmaa ne nyt menee. Mutta on kuitenkin mukavaa että se oikeesti välittää näistä ihmisistä jotka tänne tulee, tulee itsellekin tervetullut ja turvallinen olo. Neil on myös tavallaan mun pääpomo, joka järjestelee päivän aikataulun ja keksii mulle kaikenlaista aktiviteettia. Narelleen oli aluks vähän vaikeeta saada kontaktia, keskustelut ei hirveesti rönsyillyt mutta nyt tullaan hyvin juttuun. Se myös juttelee ja naureskelee aina itekseen, mikä on aika huvittavaa. Ja puhuu telkkarille. Aluks yritin olla messissä niissä monologeissa mutta nyt oon vaan antanut asian suosiolla olla. Gavin on aika vähäpuheinen ja pelaa kaiket päivät gta vitosta, mutta innostuu toisinaan kertomaan jotain nippelitietoa tai muuta stooria ja välillä tuntuu että loppua näy. Kaikenkaikkiaan perhe on tosi kiva, vähän maalaisjuntteja ja omalaatuisia mutta tosi symppiksiä, joiden kanssa on helppo olla.



Hankin työpaikan HelpX:n kautta, en siis saa palkkaa, mutta asuminen ja ruoka on ilmaista. Eli rahatilanteen kannalta +-0, mikä on ihan ok. Ja ai että olin iloinen kun sain täällä illallista ekan kerran! Brisbanessa olin turvautunut kerran tai kaks päivässä nuudeleihin ja tonnikalaan puolitoista viikkoa, ja jätän ne suosiolla väliin vähäks aikaa. Ihanaa ettei tarvi ressata pakollisista elinkustannuksista täällä ollessa.

Mun pääduunia on kalojen ja katkarapujen pakkaaminen, kuulostaa ehkä vähän inhalta mutta ei oo niin paha homma kun aluks kuvittelin! Kalat on jäässä eli ne ei haise ja työ on superhelppoo. Lisäks saan kuunnella boomboxista omaa musaa samalla, jorailen ja lauleskelen aina puolisalaa syöttejä pakatessa. Pakkausduuni on oikeastaan mun lempparihommaa, koska sillon saan vaan relata ja mietiskellä kaikenlaisia juttuja kaikessa rauhassa. Mun työnkuvaan kuuluu myös jeesaaminen kaupalla, hinnoittelen tavaraa, teen esillepanoja sillon tällön ja pakkaan painoja. Lisäks roudataan tavaraa varastolta kaupalle ja viedään pahveja kaatopaikalle ym. Oon myös leikannu nurmikkoo ja auttanut tyhjentämään olohuonetta mattorempan tieltä. Ens viikolla pitäis maalata baarihuonetta, eli kaikenlaista hommaa tulee tehtyä! Todellinen handyman täällä.



Täällä on myös kaikenlaista aktiviteettia työn lomassa! Hosteilla on 2 pyörää, kajakki ja surffilauta, saan käyttää niitä niin paljon kuin haluan mikä on aika siistiä. Viime viikolla kävin kajakilla joella, oli kyllä rentouttavaa meloa siellä ja ihailla australialaista luontoa. Mutta pelästyin melkein kuoliaaksi kun neljän metrin päässä uiskenteli ihan jumalattoman kokoinen käärme! Tuli kyllä vauhtia kajakkiin aika nopsaa. Yök. Pyöriäkin on tullut käytettyä paljon matkalla biitsille, plus oon tehnyt niillä pari tutkimusreissua ympäri kylää. Kovimmassa käytössä on kuitenkin ollut surffilauta, olin ekalla viikolla surffitunnilla ja se oli kyllä paras aamutreeni minkä oon tehnyt! Oli huvittavaa olla ohjaajien lisäks ainut yli kymmenvuotias siellä, mutta eihän sille mitään voi että tulee Suomesta ja meilläpäin ei juuri surffailla. Tunti oli ihan sairaan hauska ja ohjaajilla oli kyllä huumorintaju kohdallaan, ja uskon että oli niillekin kivaa vaihtelua saada samanikäistä porukkaa aaltoihin. Oon jatkanut surffailua (tai no ei sitä surffaukseks voi vielä sanoa mutta anyway) melko ahkerasti, käyn sillon tällön aamusurffilla ennen töitä ja aamu- tai iltapäivällä kun ei oo duunia.




 




Surffikurssien vetäjä Blanco asuu meidän naapurissa ja on Neilin ja Narellen kanssa vanhoja tuttuja. Blanco vuokraa surffilautoja ja kajakkeja ja ohjaa kaikenlaisia kursseja ja retkiä, ja käyttää Neilin ja Narellen tapaan backpackereita työntekijöinä asuntoa vastaan. Blancolla on töissä yksi ihan huippu kanadalainen likka Gwen, joka on ollut täällä jo 3kk ja aikoo viipyä vielä seuraavat 6kk. Tutustuttiin Gwenin kanssa ekoina päivinä, kun istuskeltiin hostien kanssa tossa talon edessä kaljalla ja Gwen tuli jutulle. Gwen oli myös avustamassa mun surffitunnilla seuraavana päivänä ja bondattiin kunnolla siellä. Nyt ollaan hengailtu melkein joka päivä, käydään surffilla tai katsotaan leffaa Blancolla, tai sitten käydään niillä kuuluisilla yksillä tossa yhdessä ja ainoassa pubissa. On ihanaa että on omanikäistä seuraa, joka on samalla aaltopituudella. Vaikka mun hostit on tosi mukavia, on ihanaa päästä täältä välillä pois ettei tuu ihan mökkihöperöksi. Ollaan oltu jo Gwenin kanssa huolissaan siitä mitä tapahtuu kun lähden muualle, mutta meen todennäköisesti työskentelemään aika lähelle Evans Headia Byron Bayhin eli meillä ei oo mitään hätää!


Olin aika helpottunut tänne tullessani siitä, että Brisbanessa vallinut hektinen elämäntyyli sai hetkeksi väistyä. Täällä elämä perustuu rutiineihin, ja toisaalta on tosi mukavaa tietää miten päivä etenee, mutta oon myös huomannu etten jaksa sellaista kauaa, tarvitsen vähän vaihtelua. Ja sitä sain kun palasin viikko sitten Brisbaneen Listen Out -festareille tapaamaan kavereita ja fiilistelemään ekoja aussifestareita. Bussimatka kesti 4,5h, mutta oli kyllä sen arvoinen reissu, meillä oli ihan sairaan hauskaa festariperheen Chrisin, Thomasin x2, Naran ja Hunterin kanssa! Oli vähän ankeeta tulla takaisin tänne, mutta onneks vaihtelua rutiineihin täällä Evans Headissa tuo mun ja Gwenin tempaukset hahah. Lisäks käytiin Narellen kanssa viime viikonloppuna Woodburnissa markkinoilla ja vintagekaupoissa, ja palasin kotiin parin uuden vaatekappaleen kanssa, jee! Illalla palattiin Woodburniin koko porukalla syömään ja katsomaan ilotulituksia, mikä oli myös tosi jees! Pubissa Narelle hakkas pelikonetta ja voitti vaatimattomat 8hunttia, morjes! Aussit lyö vetoo ihan kaikesta, ja varsinkin iäkkäämpi väestö on aina pelikoneiden kimpussa...



 



 

 





Ainiin ja vielä viimenen juttu joka on pakko jakaa! Hostien ruokailutottumuksiin tottuminen on vienyt vähän aikaa... Perhe on ollu Atkinsin dieetin tapaisella ruokavaliolla jo jonkin aikaa, ja on vissiin menettäny ihan hyvin painookin sen avulla, mutta en pysty syömään uppopaistettua ruokaa joka aterialla. Oon sanonu noille että en voi syödä samalla tavalla tai lihon silmissä, mutta mun avunhuuto tais mennä kuuroille korville. Ruokakaupassa koitin salakuljettaa kaikkea terveellistä ja vähärasvaista kärryyn, mutta ne korvattiin nopsaa jollain, noh, muulla. Parasta ja pahinta on selitykset valintojen takana, uppopaistettu porkkanahan ON terveellistä, täynnä vitamiineja ym...ja on täysin loogista kypsentää pekoni öljyssä, siinähän ei itsessään oo ihan hirveesti sitä ihraa. Aluks olin kauhuissani mutta nyt lähinnä naureskelen asialle ja koitan selvitä vielä tän viimeisen viikon makkaran, juuston ja pekonin kanssa!

Wish me luck

xx
VK