Ja kylmenee, hrrrr. Se on tullut huomattua ekoissa läksiäisissä. On ollut ihanaa ja kamalaa nähdä tärkeitä ihmisiä viimeisiä kertoja ennen matkaa, aikamoisessa tunnemyrskyssähän tässä ollaan. Pari viikkoa sitten lähtö ahdisti ja suretti aika paljon, mutta nyt olen taas täynnä intoa ja iloa! Kaikki tärkeät ystävät odottavat kotona, tästä on kirjallinen sopimuskin mun reissuvihossa! Lisäksi aussi-innostusta ovat lisänneet varmistuneet työpaikat ja uudet, mielenkiintoiset matkasuunnitelmat. Tärkein tekijä on kuitenkin varmasti uudet matkakumppanit!
Luit oikein, lisää manselaisia toiselle pallonpuoliskolle! Eräs ystäväni otti yhteyttä ja kertoi, että lähtee Melbourneen au pairiksi jee! Nähdään todennäköisesti uudenvuoden jälkeen, ja reissataan ehkä yhdessä jonkin aikaa keväällä. En malta odottaa!
Toinen matkakumppani on neiti S, joka whatsappasi noin viikko (?) sitten, että haluaisi myös lähteä maailmalle ja Down Underiin. Aussit oli ainakin aluksi vain pitstop, mutta meidän puolen tunnin puheluiden jälkeen ajatukset ovat hieman muuttuneet. Kävin juuri Ässän luona Helsingissä suunnittelemassa kaikkea, siis KAIKKEA. Puheenaiheita tuli koko ajan lisää, ja ollaan molemmat täynnä uusia ideoita ja tietoa, jännittävää. Kyseistä matkaseuraa saan odotella loka-marraskuuhun asti, minulla on siis hyvin aikaa päivittää tietoja paikallisesta elämästä plus kertoa kaikki omat mokani joita kannattaa välttää. Ja etsiä meille yhteistä työpaikkaa!
Myös aivan ihana työtoverini Jiipee tulee joulun jälkeen Ausseihin lomailemaan ja viipyy ainakin Tammikuun alkuun asti, saa nähdä kuinka pitkäksi reissuksi matka venähtää! Tarkoituksena oli olla uusivuosi Sydneyssä, mutta bongattiin aiemmin mainitsemani neiti S:n kanssa supermageet The Falls -festarit Byron Baysta, ja nyt pitäisikin päättää että missä sitä vuodenvaihdetta juhlitaan! Kaksi keskinkertaista vaihtoehtoa siis puntaroitavana...
Paikallisia kontaktejakin on tullut hommattua sukulaisten ja kavereiden kautta, mikä on erittäin helpottavaa. Aina löytyy joku, jolta kysyä neuvoa hädän hetkellä, tai voi muuten vaan skypettää samalla aikavyöhykkeellä, omalla äidinkielellä. Matkaseura ja paikalliset tutut luovat turvallisuudentunnetta ja on ihanaa että on joku, jonka kanssa voi jakaa sen maailman, jonka Suomeen jäävät kaverit näkevät ehkä vain kuvista.
Eräs ulkomailla asuva ystäväni kertoi, että joskus täytyy lähteä vähän kauemmas nähdäkseen lähemmäs. Yritän pitää sen mielessä.
xx
VK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti