BACK IN BRISSY, QLD

4 days off from the ranch, time to head back to Sunshine State!

Ollaan sovittu hostien kanssa että me backpackerit tehdään 6h duunia päivässä 5 päivänä viikossa ruokaa ja asumista vastaan, mutta pitihän mun päästä vähän elävöittämään perusrutiineja! Järkkäilin Suen ja Keithin kanssa duunipäivät niin, että tein viime viikolla lauantaihin asti hommia, olin la-to Brisbanessa ja tällä viikolla torstaista sunnuntaihin huhkin täällä Mongogariessa. Ja ens viikolla taas täydet viisi päivää tiedossa eli 9pv putki meneillään nyt, noh, kyllä Brissy oli sen arvoinen! Kaiketi.

Bussi Brisbaneen lähti Casinosta lauantaina iltaseitsemän jälkeen, ja olin Brissyssä 21.40 paikallista aikaa (täällä NSW:ssä ollaan kesäajassa, jota ei käytetä Queenslandissa, siellä siis kello tunnin jäljessä). Kun saavuin Roma Streetille Brisbane Transit Centerille, juoksin äkkiä ostamaan GoCardin ja sieltä taas pää kolmantena jalkana Clevelandin junaan, jonka nappasin juuri ja juuri! Kuinka ollakaan raiteet oli suljettu puolestavälistä matkaa for reasons unknown, joten vaihdoin Park Roadilla junasta bussiin, joka veisi mut vihdoin Norman Parkiin. Pilkkopimeässä täysin tuntemattomia reittejä ajeltuamme pääsin kuitenkin Norman Parkin juna-asemalle, ja lähdin Google mapsien opastamana kohti Mitchin kämppää. Lopputuloksena seisoin pilkkopimeässä kummallisessa kadunmutkassa, eikä tuttua taloa näkynyt mailla halmeilla. Onneksi pääsin kuitenkin hostin opastamana väsyneenä mutta onnellisena oikeaan osoitteeseen iltayhdentoista jälkeen. Niin Mitchän oli itse vielä Gold Coastilla joten mulla oli koko kämppä itselläni, not weird at all. Palasin vanhaan kunnon backpacker ruokavalioon, pussikeittoon ja vauvanruokaan, jonka jälkeen pääsin vihdoin ja viimein unten maille.

Sunnuntai! Nolla päivää ja yötä jäljellä että nään taas kaverit jee! Heräsin jo ennen aamukuutta junien, lintujen ja lentokoneiden metakkaan. Kaikki mahdollinen melu yhdessä paikassa! Mitch oli myös hereillä jo ennen seitsemää, vaikka oli bailannut kavereiden kanssa aamuun asti Gold Coastilla. Vaihdettiin muutamat viestit ennen kuin suuntasin keskustaan  hoitamaan pari pakollista asiaa. Kaiken liikennehässäkän (raiteet oli edelleen kiinni) jälkeen nähtiin vihdoin kahdelta ja oli kyllä ihan superkivaa vaikka oltiin molemmat aika väsähtäneitä edellisestä päivästä. Mitch koitti opettaa mua skeittaamaan mutta eihän siitä mitään tullut hahah. Mitchin kaveri John, jonka olin tavannut jo viime kerralla kun olin Norman Parkissa couchsurffaamassa, tuli illalla käymään kahden _saksalaisen_ couchsurffaajan kanssa, kuunneltiin musaa, syötiin hyvää ruokaa ja juteltiin niitä näitä. Ja käytiin tervehtimässä naapurissa asuvaa maailman suloisinta lehmää, Moosea. Kyllä. Lehmä. Brisbanen lähiössä. Ensimmäisten vieraiden lähdettyä jäätiin odottelemaan toista satsia, Mitchin sisko ja pari kaveria tuli vielä nopeelle vierailulle illalla. Viimeisten vieraiden lähdettyä pistettiin leffa pyörimään, Get rich or die tryin, TÄTÄKÄÄN en oo aiemmin nähnyt joten olihan se nyt jo korkea aika...Melkein nukahdettiin kesken filmin mutta sinniteltiin urhoollisesti loppuun asti, jonka jälkeen päästiin ansaituille yöunille.

Seuraavana aamuna oli viikon keljuin päivä, maanantai. Mitchin piti mennä töihin mutta jäikin tekee duunia himaan, mikä ilahdutti minua suuresti. En kuitenkaan halunnut olla tiellä joten lähdin lenkille ja sen jälkeen Wynnumiin tsekkaamaan second hand -kauppoja ja merta. Siellä ollessani sain kuitenkin Mitchiltä viestin että sen tarvii lähteä taas Gold Coastille seuraavaks päiväks duuniin. Fuck. Nooo kiireenvilkkaa kotiin, Mitch heitti mut asemalta kämpille ja lähti ajamaan GC:lle ennen ruuhkaa. Toinen yö yksinään kämpillä siis. Mitässs. Noo ainakin mulla oli aikaa viimeistellä yks blogikirjoitus joka oli roikkunut vaikka kuinka kauan, plus söin kostoksi Mitchin karkit. Yritin myös hakea seuraavan illan Beyonceliput Post Officesta mutta pipariksihan sekin meni.

 

Tuesday aka QUEEN B! Nostin itselleni word of the dayn, joka oli enthusiasm, kuinkas sattuikaan. Suuntasin aamulenksulle ja sen jälkeen South Bankiin ottamaan arskaa, jotta pääsisin eroon Mongogarien junttirusketuksesta. Kotimatkalla jouduin sadekuuron uhriksi, ja sain yhden jos toisenkin tööttäyksen vastaantulevilta autoilta raahustaessani juna-asemalta kämpille. Tilanne oli niin huvittava että en ees jaksanut olla vihainen vaan naureskelin itsekseni litimärkien hiusten lomasta. Mulla oli tunti aikaa ennen kun piti lähteä taas juna-asemalle ja kohti illan keikkaa, ja kun lähtökohtana oli litimärkä likka, meinasi tulla pikkupaniikki että sain kaiken oleellisen hoidettua! Mutta loppujenlopuksi pääsin kuitenkin Boondallin junaan ja kohti Brisbane Entertainment Centreä! Keikkapaikka oli helppo löytää kun seurasi paikalle valuvaa ihmismassaa, pääsin sinne hyvissä ajoin mutta jouduin odottamaan mun lippuja tunnin, koska en ollut hakenut niitä etukäteen. Damn. Huolestuneena seurasin kuinka ihmisjoukko porteilla kasvoi kasvamistaan, mutta pääsin kuitenkin lopulta jonon jatkeeksi melko hyvissä ajoin. Kun odotettiin sisäovien aukeamista, varastin vahingossa ihan törkeen hyvän paikan jonosta, jonka olemassaoloa en edes tajunnut ennen kuin katselin vähän ympärilleni ja takana jonottavia ihmisiä. Oh well. Ovien auettua rynnistettiin jonossa tapaamani äidin ja tyttären kanssa kohti eturiviä. Kaikkien pitää aluksi istua rauhassa paikoillaan, mutta kun järkkärit antaa luvan seisoa helvetti on irti, kun kaikki tönivät kohti parhaita paikkoja. Pidin tapani mukaan hyvin pintani ja löysin itseni kolmosrivistä, not bad! Iqqy Azalea oli lämppärinä dope, ja siitä puolen tunnin päästä oli Beyoncen vuoro! Ihan järkyttävän hyvä show, no words. Oli vaan tosi kummallista olla siellä ihan yksinään, sillä tiedän että monet mun kamut Suomessa olis varmasti halunnut olla myös siellä! Keikan jälkeen pääsin kotimatkalle helposti, Mitch haki mut asemalta ja mentiin nopsaa nukkumaan.

Aamulla Mitch lähti töihin ja kysyi voinko siivota kämpän, ja mikäs siinä, mun selkä oli ihan skeidana muutenkin edellisillasta joten en olis suunnannut kaupunkiin kuitenkaan. Katsoin 8 milen aamulla, söin kaiken jäätelön ja aloin siivoilemaan hyvää musaa kuunnellen. Hosti tuli lounastauolla kotiin mikä oli mukava ylläri, jutskailtiin vähän aikaa ennen kun se lähti taas töihin ja palasin imurin varteen. Mitchin palattua kotiin kaikki oli aika jäätävää ja se piti ittensä koko ajan ihme kiireisenä mutta mulla oli hauskaa sen kamujen kanssa, mentiin kaikki juhlimaan yhden Chrisin kolmikymppisiä Bowling Clubille ja syötiin siellä illallista, näin muitakin Mitchin kavereita jotka olin tavannut jo viime kerralla ja pistäydyttiin vielä yksissä kotikemuissa ennen kun mentiin takas kämpille. John (Johnny) tuli taas käymään illalla ja meillä kolmella oli ihan sairaan hauskaa, ihme hepulointia hahah. Mutta sitten piti taas kiirehtiä nukkumaan, sillä torstaina odotti 3am herätys, aika lähteä takaisin Mongogarieen fak.

Aamulla tilasin taksin Roma Streetille, josta nousin bussiin. Sain edellisiltana Countrylinkiltä viestin, että mun juna on korvattu bussilla Graftoniin, josta mun pitäis ottaa uus juna Casinoon. Ihan kun darra, aikanen herätys ja yleinen turhautuneisuus ja epätoivo ei olis vielä tarpeeks. Roma Streetillä ei ollu minkäänlaista infoo busseista, eikä ketään keltä kysyä, joten meitä oli vaan iso joukko tietämättömiä ihmisiä odottelemassa jonkinnäköistä bussia. Nousin yhteen bussiin, joka olikin väärä, menin toiseen ja pääsin sillä Ballinaan asti, josta meille oli järkätty taksikyyti Casinoon. Sue odotteli mua asemalla, tarjos kahvin ja suunnattiin ranchille. Toivoin ettei hiekkatie loppuisi ikinä, sillä tiesin, että sen lopussa odottelisi iso kasa hommia, eikä olotila ollut maailman paras henkisesti eikä varsinkaan fyysisesti. Selvisin kuitenkin työpäivästä, vaikka pojat naureskelikin mulle ja mun väsymykselle. Tauolla iski ihan hirvee kaveri-ikävä ja muutenkin tuntu että maailma kaatuu päälle, mutta onneks whatsappailusta oli apua ahdistukseen. Päivä ei ollut maailman paras mutta ompahan sekin nyt eletty! New continent same old shit mutta Queen B:n sanoin Imma grown woman, I can do whatever I want!

XX
VK