COUNTING HOURS (MONGOGARIE,NSW)

Vähiin käy ennen kun loppuu!

Nimittäin päivät Mongogariessa. Huomenna on aika heittää hyvästit ranchille ja jatkaa matkaa kohti Byron Bayta, jiihaa! Kolme viikkoa Suen ja Keithin luona on kulunut ihan hujauksessa, mutta täytyy myöntää, että tällä viikolla aloitin poikkeuksetta aamuni laskemalla montako tuntia duunia on jäljellä. Syynä osittain uuvuttava yhdeksän päivän työputki, mutta myös se, että oon nyt luuhaillut 6 viikkoa muiden nurkissa, enkä malta odottaa että saan vapauteni takaisin! Plus kaipaan taas vähän menoa ja meininkiä, mitä Byronin pitäisi onneksi olla tulvillaan eli all good!

Ranchilaiffi on ollut kaiken kaikkiaan ihan mahtava kokemus. On ollut siistiä olla keskellä kaunista luontoa, pestä vaatteita joessa, seurata monenlaisia elukoita wallabeista goanoihin ja levätä kuistilla kaikessa rauhassa lintuja ja lehmiä kuunnellen. Kolme viikkoa on kuitenkin tarpeeksi tälläiselle hulivilille, sillä eihän täällä oikeestaan mitään muuta oo kun sitä pusikkoa silmänkantamattomiin. Toisaalta se on ollut hyvä asia, en oo voinut käyttää rahaa mihinkään (jeshh) ja oon nähnyt taas erilaisen puolen Australiasta, mutta toisaalta alkaa jo pikkasen kyllästyttämään. Aika siis vaihtaa maisemaa!

Vaikka rutiinit on samat päivästä toiseen, on jokaisessa päivässä ollut aina jotain uutta ja erityistä. Ollaan tehty poikien kanssa kaikenlaisia hommia, saadaan pitkälti itse päättää mitä tehdään ja myös millon halutaan työskennellä. Päivät alkoi yleensä seitsemältä, tehtiin duunia puoli kahteentoista ja jatkettiin taas viiden jälkeen viimeiset 1,5h kun aurinko ei oo enää armottoman kuuma. Koskaan aiemmin en oo ulkomailla ollessa toivonut pilviä tai sadetta, mutta täällä ne on ollut aina kyllä suuri helpotus. Erilaisten työtehtävien lisäksi vaihtelua on tuonut paikallisten eläinten tarjoamat yllätykset ja meidän kolmikon tempaukset.

Kaikennäköistä on tullut rakenneltua, tässä systeemi joka suojaa sisällä olevaa venttiiliä lialta ja mudalta, also known as spaceship

Näin lammella (mistä johdetaan vettä taloon) käärmeen, hyi, joten paras pitää jatkossa kärmeenkestäviä kenkiä conssien sijaan

Pumpataan vettä lammesta torniin ja sieltä edelleen talossa oleviin säiliöihin

Jamie kantamassa puuta vesitornille...

...joka on tarkoitus vuorata niillä

Tätäkin tullut maalattua, värikäs ja vesitiivis candypole suojaa lammella olevia johtoja kastumasta

Valmis seinään siististi kiinnitetty vesijärjestelmä ja epämääräisestä rojusta siivottu piha

Eroteltiin nää yksitellen rikkinäisistä laattasysteemeistä, hostit myy ne mosaiikkitöiden materiaaliksi

Yksi viikonlopun maalausoperaatioista

Even more tiles... Täällä tuntuu olevan loputon määrä laattakasoja, saatiin järkättyä osa niistä

Jamie maalas katon ja VK lattian

Ja tää mesta oli aiemmin ihan tulvillaan romua, not anymore!

Parasta täällä on ehdottomasti ollut Jamien ja Damienin seura. Ollaan hitsauduttu hyvin yhteen ja ollaan ihan mahtava tiimi! Damien on porukan aivot, Jamie sydän&sielu ja meitsi nimettiin porukan haukkariksi. Ollaan kaikki erilaisia, mutta silti hommat skulaa hyvin ja yhteiselo rullaa. Ja meillä on ollut ihan sairaan hauskaa, varsinkin Jamien kanssa läppä karkaa aika helposti käsistä, jonka seurauksena oon lopulta kaksinkerroin jossain kulman takana hihittämässä. Damien on puolestaan ihanan vilpitön ja hyväsydäminen, ja sen kanssa on helppo jutella milloin mistäkin. Näistä "isoveljistä" vien ehdottomasti monia hyviä muistoja mukanani.

Mutta ihan vielä pojat ei pääse musta eroon! Sue ja Keith lähtee Brisbaneen synttärijuhliin lauantaina, ja saan niiltä kyydin Byroniin. Pojilla olis siis koko kämppä tyhjänä viikonlopun, mutta mitäs sitä tyhjällä kämpällä täällä Mongogariessa tekis. Saatiin pojat innostumaan viikonloppureissusta eli ne lähtee siis mukaan Byroniin ja saa sunnuntaina hosteilta kyydin takas ranchille. Jes! Ollaan oltu vähän huolissaan siitä miten selvitään tuolla isossa maailmassa, mutta eiköhän me toistemme tuen avulla päästä hyvin alkuun. Pumped!

Conssitkin on taas kiillotettu ja valmiit kohtaamaan Byron Bayn!

XX

VK