Saavuin Katoomban asemalle 4h junamatkan jälkeen myöhään keskiviikkoiltana, tsekkasin sisään mun 12 hengen dormiin ja menin nopsaa nukkumaan, jotta sain ladattua akkuja seuraavalle päivälle!
Torstaina lähdin aamupalan jälkeen kävelemään screenshotkartan turvin kohti Blue Mountainsin vaellusreittejä. Koska oon kamala kitupiikki en tietenkään ostanut bussilippua reittien alkupisteelle, vaan päätin kävellä. Ja koska oon myös auttamattoman utelias, halusin välttämättä nähdä myös pari muuta näköalapaikkaa, jotka ei varsinaisesti oo suosituimmilla merkityillä reiteillä. Siispä kävelin alkajaisiksi noin 45 minuuttia autotien viertä ensimmäiselle pysähdyspaikalle, jossa odotti henkeäsalpaavat maisemat! Lupaava startti siis. Parin tunnin, muutaman näköalapaikan ja melkein umpimetsäreitin jälkeen pääsin kävelyreittien alkupisteelle, josta jatkoin reippaana matkaa kohti suosituimpia spotteja. Yksin ilman karttaa ja extravesipulloa tietty. Sain kun sainkin reissun lopulta päätökseen noin kuusi tuntia myöhemmin Three Sistersillä ja Echo Pointilla, jossa palkitsin itseni jätskillä ja rannekorulla, joka muistuttaa mua mun voimavaroista jotka löysin vuorilla patikoidessa. Reidet hapoilla lähdin vielä kävelemään viimeisen osuuden takaisin hostellille, jossa sain viimein vähän lepoa. Eeppinen haikki! Maisemat oli käsittämättömän hienot, kuvat puhuu enemmän kuin tuhat sanaa, mutta näilläkään ei saa kuvailtua kokemusta sellaisena kun se oli. Mutta anyways!
Perjantaina en meinannut päästä sängystä ylös kun koivet oli niin jumissa edellisen päivän vaelluksesta! Muutenkin toi treenaaminen rajottuu täällä lähinnä rinkan kantamiseen ja klubeilla ravaamiseen, vähän on eri meininki kun kotona, jossa treenaan kahdesti päivässä. Sain kuitenkin kiskottua itseni jalkeille ja kohtaamaan mun turistibussikammon, sillä oli aika suunnata Jenolan Caveseille, yksiin maailman vanhimmista tippukiviluolista. Matkattiin reilun tunnin verran isolla bussilla pitkin serpentiinitietä, puoli bussia piti varmasti sormia ja varpaita ristissä että päästiin perille yhtenä kappaleena eikä kieritty metrin päässä olevaan rotkoon. Ensin oli vuorossa Lucas Cave, opas oli ihan huippu, huutavat lapset ei niinkään ja sain taas hyvän muistutuksen siitä miksi kartan järjestettyjä matkoja henkeen ja vereen. Tippukivimuodostelmat oli kuitenkin lumoavia! Toinen luola oli Orient Cave, pienempi kuin Lucas mutta aivan käsittämättömän kaunis.
Paluumatkalla Sydneyyn pysähdyin vielä Featherdale Wildlife Parkissa Blacktownissa moikkaamassa Australian ihmeitä. Syötin kenguruita ja wallabeja, ja pääsin upottamaan sormeni pehmeään koalan turkkiin. Olin sopinut Joelin kanssa (toinen niistä poitsuista jotka tavattiin Fallsfestareilla), että tuun Sydneyyn iltapäivällä, joten kävelin wildlifeparkin nopsaa läpi ja kiiruhdin junaan. Asemalla tapasin yhden jenkkiäijä Joshin, joka kyseli multa Euroopasta ja reppureissaamisesta, ja vastalahjaksi sain hyviä vinkkejä siitä mitä thedä Sydneyssä! Off we go again!
XX
VK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti