THE FLIPSIDE

Olen lukenut viimeaikoina monta hyvää pointtia sisältävää artikkelia reppureissaamisen kääntöpuolista, kaiken sen ihanuuden ja vapauden takana. En vaihtaisi nykyistä elämäntyyliäni vielä ihan hetkeen kotona odottavaan arkeen, vaikka täytyy myöntää että välillä tarvisin pienen breikin backpackerlaiffista. Tässä muutama esimerkki siitä, mikä aina välillä hiertää.

1. Reissaaminen ottaa voimille!

Koko ajan ollaan liikkeellä bussissa, junassa tai koneessa ja jos ei olla, niin sitten ressataan tulevista reissuista. Minne seuraavaks, onko kohteessa tarpeeks aikaa kaikkeen, millä aikavyöhykkeellä liikutaan, kohta pitää varata liput ennen kun hinnat nousee koska on ihan broke muutenkin etc. Matkusta aikaisin aamulla, jotta on enemmän aikaa uudessa kohteessa, ja koita pysyä hereillä illalla sen jälkeen kun oot raahannut parinkympin kilon rinkkaa pitkin kyliä, jotta voit taas valvoa koko yön ja tavata uusia parin päivän tuttavuuksia. Toisaalta täällä oon oppinut nukkumaan mitä kummallisimmissa paikoissa, sillä hetket, jolloin saa levättyä on käytettävä kun niitä ilmaantuu. Eli välillä on ihan fyysisesti rankkaa vähäisillä yöunilla sinnitellessä ja kaupungilla ravatessa, sillä kyllähän 12 tunnin sightseeing kävellen (Sydney) on ihan must. Mutta myös henkisesti ottaa välillä koville, kun maisemat vaihtuu parin päivän välein, eikä saa kunnon kiinekohtaa minnekään. Ja jos saa, niin sehän vasta sydäntä raastaakin kun paikka on jätettävä taakse ja jatkettava matkaa.

2. Oma tukikohta

Jos tällä reissulla viipyy jossain paikassa viikkoa kauemmin, se on jo ylittänyt kodin määritelmän kriteerit. Olen viimeaikoina kuitenkin kaivannut ihan omaa kotia, omaa yksityistä huonetta leveällä sängyllä 12 hengen dormin kerrossänkyjen sijaan, ja paikkaa, jossa voi pitää omia shampoita ja purnukoita esillä ilman, että joku käy vähäsen lainaamassa niistä koko ajan. Ja omaa vaatekaappia kenkäriveistä puhumattakaan... Purin mun rinkan ekaa kertaa täällä Mossmanissa 7 kuukauden reissaamisen jälkeen. Välillä toivon, että mun elämä ei olis aina sullottu tohon 70 litran tilavuuteen, mutta toisaalta onhan tässä oppinut että vähällä pärjää! Ja on ihan ok käyttää sitä yhtä ja samaa asua aina kun menee ulos, ympärillä olevat ihmiset ovat siinä vaiheessa ehtineet jo vaihtua muutamaan otteeseen joka tapauksessa.

3. Ajatus toisista backpackereista puistattaa

Kun saavuin Brisbaneen syyskuussa, olin aivan innoissani siitä, kuinka helposti small talkaamalla tapaa uusia ihmisiä. Ja sosiaalisena likkana tykkään yleensä keskustella ihan mistä sattuu missä sattuu kenen kanssa sattuu. Mutta nyt kun tien päällä on tullut oltua jo hyvän tovin, small talk ei enää aina niin nappaakaan. Toisiin reissaajiin syntyy allergiareaktio, etenkin niihin, joilla on silmiinpistävän saksalainen aksentti. Eikä se vika ole oikeasti ihmisissä, vaan siinä, että keskustelut noudattaa lähes aina samaa kaavaa: mistä olet kotoisin, kauanko olet reissannut, missä olet käynyt, kauanko olet täällä, minne seuraavaksi, koska kotiin? Ja nimi kysytään tietenkin viimeisenä, jos kysytään.

4. Nimet

Unohtuvat kuitenkin seuraavan viiden minuutin aikana siitä kun ne on kuullut, ellette tietty lisää toisianne kavereiksi facebookissa sillä sekunnilla. Ihmisistä muistaa muutenkin vain yleensä kansallisuuden, eikä nimillä ole niin väliä. Lempinimetkin ottaa vallan milloin mistäkin syystä, Cairnsissa kutsuin yhtä äijää Spidermaniksi enkä Joshiksi, sillä se oli hiljattain joutunut hämishykkäyksen kohteeksi, ja toisen kaverin muistan edelleenkin Peterpanina (matkatoimisto, jossa se oli töissä), vaikka nähtiin toisiamme milloin missäkin useaan otteeseen. 

5. Ystävät 

Nyt puhutaan niistä, jotka tuntee sut inside out. Olen tavannut reissun aikana monia aivan ihania ihmisiä, ja varmasti muutaman uuden ystävänkin, jotka pysyy sydämessä vaikka välimatka kasvaa, mutta nekään ei voi tietenkään korvata niitä, jotka odottavat kotona. Kaipaan sitä, että perjantina voi vaan ostaa kilon karkkia, katsoa leffaa ja yökyläillä ilman sen suurempia suunnitelmia. Tai sitä, ettei tarvitse olla mitään aktiviteettia jos ei välttämättä halua, voi vaan olla. Ja että on varmasti keikkaseuraa seuraaville festareille tai innokas ryhmä kasassa odottamassa seuravaa mökkireissua. Ja sydäntään voi purkaa mistä tahansa aiheesta maan ja taivaan välillä vaikka kello kolmelta yöllä. Ja mun ystävien kieroutunutta huumorintajua tietty.

6. Hyvästit

Uusia ystävyyksiä kuitenkin muodostuu, ja täällä samalla aallonpituudella olevan reissajan kanssa vietetty aika on kultaakin kalliimpaa. Homman nimi on kuitenkin se, että kaikilla on omat suunnitelmat ja tavoitteet, ja tiet eroavat ennemmin tai myöhemmin. Olen ollut onnekas siinä, että mulla on ollut mahdollisuus nähdä kaikkein tärkeimpiä muutamaan otteeseen, mutta hyvästit on silti aina yhtä ikäviä.

6. Suunnitelmat ja niiden onnistumisprosentti

Oli sitten kyse yhteisistä matkasuunnitelmista, seuraavasta työpaikasta, tai edes siitä mitä pitäisi tehdä seuraavana päivänä, kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä. Kotona koen olevani melko järjestelmällinen, ja mulla on yleensä jonkinlainen mielikuva siitä, mitä esimerkiksi seuraavan puolen vuoden aikana tulee tapahtumaan. Täällä olen kuitenkin usein kohdannut tilanteita, joissa mulla ei ole ollut mitään hajua siitä, mistä itsensä löytää parin päivän päästä. Mikä on ollut tavallaan tosi siistiä, ja vähän avannut mun silmiä sille, että on ihan ok olla välillä vähän ulapalla. Olen myös joutunut tilanteisiin, joissa kaikki on ollut päivänselvää ja kellonajatkin on lyöty lukkoon seuraavan työnantajan kanssa, mutta sitten toinen ei ole ilmaantunutkaan paikalle. Cairnsillä ja mulla oli viha-rakkaussuhde juuri tästä syystä, mun piti mennä yhdelle farmille suorittamaan kakkosvuoden viisumipäivät loppuun, ekalla kerralla farmari ei hakenutkaan mua ja noh, toisena nukuin tietty pommiin St. Patrick's Dayn jälkeen. Ja pufff seuraavan kuukauden suunnitelmat oli pyyhkäisty pois ja jouduin taas stresseissä etsimään uutta työpaikkaa, ettei tarvi viidettä kertaa buukata lisäöitä Koala Beach Resortista. Vaikka kyllähän siitä hyviä vitsejä syntyikin ja sain viettää enemmän aikaa Cairnsin kamujen kanssa!

7. Raha

Sitä ei vaan ole. Kellään missään ikinä vaikka kuinka paljon säästää ja painaa duunia. Laskeskelin reissun alussa että jepjep hyvin pärjään sillä mitä oli säästössä, ja ihan ok on tähän asti mennytkin, mutta reissatessa olen kohdannut paljon yllättäviä kuluja, joita en osannut odottaa. Milloin mikäkin menee rikki tai matkasuunnitelmat vaihtuu, ja haluatkin reissata vielä yhden kuukauden, ja vielä toisen... Duunien löytäminenkään ei ole aina yhtä iisiä kun olin ajatellut. Mutta oppiipahan olemaan taloudellisempi (lue nuudelikuuri)!

8. Rutiinit
Aamulenkki, lemppariaamupala, kouluun/töihin, reeneihin, kotiin, hetki chillausta ja sama keissi seuraavana päivänä. Kuulostaako tappavan tylsältä? Kun on tarpeeksi kauan elänyt ihan miten sattuu, alkaa elämäänsä kaipaamaan jonkinnäköistä rutiinia uskokaa pois! Elämäntavat on oikeastaan vaihtunut joka paikassa minne olen reissannut, kun sovitan omat aikataulut ja rytmit hostien ja kavereiden aikataulujen mukaan.

9. Oma ruokavalio

Ei enää nuudelia, tonnikalaa ja pullaleipää! Enough said.

9. Relaaminen

Tässä olen erittäin huono kotonakin. En usein löydä itseäni sohvalta katsomassa televisiota tai leffaa. Olen aina menossa syystä tai toisesta, ja täällä homma on vaan korostunut. Aina kun saavun uuteen paikkaan, selvitän mitä kaikkea pitäisi ympätä muutamaan päivään tai viikkoon jotka vietän siellä, ja suorirtan checklistin orjallisesti läpi. Eipä oo montaa iltaa tullut vastaan, jolloin olen ollut juoksematta paikasta toiseen pää kolmantena jalkana. Elävä esimerkki tulee mieleen lokakuulta Byron Baysta, jossa vietin omaksi ihmetyksekseni kaksi päivää meidän asunnolla sohvalla maaten, koska olin menettänyt ääneni ja kärvistelin kotona lääkärin määräyksestä. Mutta ai että kuinka ihanaa oli hyvällä omallatunnolla vaan lahnailla ja antaa keholle vähän lepoa.

10. Omat hoodit
Tampereen parhaimmat spotit, Suomen kaunis luonto ja sauna, kaikkea oppii arvostamaan enemmän kun ottaa vähän etäisyyttä. Vaikka vuoden breikki kotoa on varmaankin paras juttu minkä olen tehnyt tähän menessä, joskus antaisin mitä vain siitä, että voisin hypätä koneeseen ja tehdä edes pikkuvisiitin kotiin, jossa tunnen paikan kuin omat taskuni. 

On olemassa enemmän kuin kymmenen syytä sille, miksi kannattaa pakata rinkka ja lähteä maailmalle avartamaan ajatuksiaan, ja tulen varmasti kaipaamaan backpackerin elämää kun pääsen taas asettumaan aloilleni kotona. Mutta mitä kaikkea mua odottaakin kotona!

Much love to my homeboys and homegirls

XX
VK