SOUTHPORT & CRUISE AT THE GOLD COAST, QLD

Nähtiin Sandran kanssa vihdoin just ennen joulua Surfers Paradisessa minne neiti otti bussin Melbournesta! Sane oli hiukan väsähtänyt kevyen 30h bussimatkan jälkeen, joten käytiin Starbucksissa lataamassa akkuja (henkisiä ja fyysisiä) ja alettiin kertoilla meidän uskomattomia stooreja ja seikkailuja. Suunnattiin Surfersista Burleigh Headsiin viemään kamat meidän seuraavan viikon kämppään, sillä kruiselle ei voinut ottaa paljoa tavaraa mukaan. Googlemapsien ohjeistuksella päästiin kämpälle ja IIIIIIIIIIIIII se oli ihan mahtava! Mutta siitä lisää myöhemmin Burleighpostauksessa! Kipitettiin Surfersin kautta Southportiin, josta oltiin buukattu hostelli yhdeks yöks ennen seilaamista, rupateltiin vielä hetki ja haaveiltiin tulevista 3 päivästä paatilla.

Lähdettiin aikaisin lauantaiaamuna kävelemään Southportin Yacht Clubille (ouuuu fancy!), mistä meidän HelpX:n kautta tapaama hosti otti meidät kyytiin Bella Donnalle. Meillä ei ollut mitään hajua minkä näköistä kaveria odottaa, mutta lopulta löydettiin meidän 60jotakin vanha merikarhu.

Ensimmäinen sääntö Bella Donnalla oli että me ollaan vieraita eikä meidän tehtävänä oo mikään muu kun relata. I like the sound of that! Meille ojennettiin donitsit kouraan ja ohjattiin auringonottopaikalle. Seurattiin kuinka meidän katamaraani lipui hiljalleen satamasta kohti avarampia vesiä ja nautittiin auringonpaisteesta. Ahhhhhh.

Heitettiin ankkuri Stadbroke islandille, ja käveltiin Sandran kanssa neulasten ja tulikuuman hiekan läpi lagunille, josta löydettiin meduusa, hiekkadyynit, simpukoita ja lopulta avomeri jee!

 

Ooteltiin meidän kipparia rannalla, ja paettiin kuumaa hiekkaa uinnille. Pelleiltiin siinä hetki ja lopulta yks nainen tuli ja kysy että mistä ihmeestä ootte kotosin kun ei tosta teidän kielestä saa mitään selvää hahah... Niin täydellistä että on oma salakieli täällä!

 

Kippari luotti meihin sen verran että saatiin Sunnuntaina kokeilla miten ohjaaminen sujuu... Ja sujuhan se pienen alkupanikoinnin jälkeen! Heitettiin taas ankkuri veteen ja myöhemmin illalla kalastettiin ja hilattiinhan meidät sitten tietty 12 metrin korkuiseen mastoonkin... TIETTY. 

 

Maanantaina saatiin vielä makoilla viimeistä kertaa verkon päällä auringonpaiseessa, ja loppupäivästä nostettiin purjeetkin ylös ja mentiin perinteisesti tuulen voimalla. Ohjattiin Sandran kanssa taas paattia ja molemmat tavotti 7 solmun vauhdin, score!

 

Otettiin just hyvän mittanen miniloma, oltiin veneellä yhteensä 3 päivää ja 2 yötä, ja vaikka olikin ihan sairaan kivaa seilailla ja paistatella auringossa, niin oli jo aikakin päästä takaisin maalle katsastamaan Gold Coastin suburbeja! 

xx

VK

4TH TIME IS THE CHARM? (BRISBANE, QLD)

Tekstasin Currumbinissa muutamalle Brissyn kaverille ja päätin sitten lähteä sinne pikku extemporereissulle ennen kun näin Sandran taas Gold Coastilla!

Otin keskiviikkona junan Caitlinin luokse, matkahan kesti siis yli 1,5h ja maksoin $7? Luulempa että vedin jotenkin tietämättäni välistä mutta nooooohhh backpackerin lompakko kiittää! Caity tuli noutamaan mut asemalta, käytiin hakemassa piknikaineksia Colesista ja lähdettiin puistoon nauttimaan meidän ihan ylimitoitettua lounasta! Oli ihanaa rupatella taas pitkästä aikaa, ei oltu siis nähty mun ekan Byronin reissun jälkeen ja paljon oli ehtinyt tapahtua siinä välissä meille molemmille joten oli jo aikakin nähdä!

Illalla mentiin Caitlinin kaverille joulubileisiin, ja herranjestas se paikka oli kunnon kartano! Siis ihan mieletön palatsi ja sinne mentiin sitten loisimaan oh well. Meillä oli kivaa, mutta koska kaikki tunsi toisensa jo noin viiden vuoden takaa ja muisteli paljon niitä vanhoja hyviä aikoja, niin välillä oli hankalaa osallistua keskusteluun mutta olihan niitä stooreja hauska kuunnella. Kun oltiin suuntaamassa kotiinpäin, Caityn kaveri soitti ja vaihdettiinkin suunta sitten nopeesti kohti yhtä paikallista karaokebaaria. O ouuu oli aika kohdata mun all time inhokki! Caitlinin ihastuskin oli siellä uu ja laulajat oli oikeesti hyviä, pelattiin poolia ja kaikki meni muutenkin varsin mukavasti joten karaokekammo laantui hieman! Ajettiin kahden aikoihin himaan sillä seuraavana päivänä oli miniroadtripin aika!

Lähdettiin to aamuna ajelemaan Sunshine Coastille biitsille, koska Brisbanessahan niitä ei oikeen oo buu. Käytiin matkalla Big Pineapplella, ihan vaan sen vuoksi että pakko näyttää turistille Australian kummallisuuksia, ja jatkettiin sitten rantsuun! Kerettiin paistatella auringossa sen sopivat 15min ennen kun alko sataa. Kärvisteltiin viis minsaa, luovutettiin lopulta ja mentiin shoppailemaan. Aika lensi kun siivillä ja oli pakko suunnata takaisin Brisbaneen sillä oli muitakin ihmisiä joiden kanssa piti catch upata. Kuunneltiin automatkalla volat täysillä kesämusaa ja suunniteltiin mahdollista Thaikkumatkaa! Perfect!

Caity oli ihana ja heitti mut Mitchille, jossa vietin mun vikan yön ennen Gold Coastia. Oli hauskaa nähä taas kerran Mitchiä ja Johnnya, ihan kun kotiin palais. Aina ne ihmettelee miten löydän tieni takaisin sinne ja pyys mua käymään useemmin koska aina kun oon siellä ne syö jostain syystä poikkeuksetta pitsaa. Myös Mitchin sisko tuli käymään ja hengailtiin niiden kanssa jonkin aikaa, mentiin nukkumaan ja Mitch heitti mut perjantaina Southportiin. Ja enää muutama tunti ja mulla ja Sanella oli reunion Surfers Paradisessa jee! 

xx

VK

CURRUMBIN, GOLD COAST, QLD

Joulukuun alussa oli vihdoinkin aika siirtyä Mount Burrelilta rannikolle (kyllä siis tosiaan 2kk myöhässä tämäkin postaus). Tomo tuli mun kanssa tien varteen liftaamaan kyytiä Gold Coastille, eikä mennyt kauaakaan kun eräs kanadalainen pariskunta pysähtyi ja otti mut ja rinkan kyytiin! Ja taas mentiin kohti suurta tuntematonta täysin randomien ihmisten kanssa. Kanadalaiset oli hauskoja, teki laulun Suomen itsenäisyyspäivästä ja kutsu mut niiden luokse sitten kun saavun Melbourneen! Liftaaminen on kyllä hyvä tapa reissata mutta taitaa olla viimeinen lifti vähään aikaan, yksinään ja vielä likkana se ei oo aina se kaikkein turvallisin vaihtoehto vaikka hyvin onkin menny tähän asti!

Kuskit kysy että minne haluan kyydin, ja vastasin vaan että BIITSILLE KIITOS.  Ja sinnehän mä sitten päädyinkin suoraan vitivalkoisen hiekan ääreen. Vihdoinkin sain vaan olla ja kuunnella kun Tyynenmeren aallot iski kalliota vasten, ihanaa. Rantsusta kävelin Palm Beachille itsenipalkitsemislounaalle ja odottelin että mun CS hosti Luke tulis hakemaan mua niille sen töiden jälkeen. Taas kerran meinas akku loppua kesken ja iski pikkupaniikki mutta onneks löydettiin lopulta toisemme ja päästiin turvallisesti mun uuteen kotiin x ajaksi.

Koska oli perjantai niin oli sellanen fiilis että pitäis varmaan tehdä jotain, siispä haettiin ruokaa jonka jälkeen ajettiin Broadbeachille leffaan katsomaan American Hustlea. No me molemmat melkein nukahdettiin kesken, filmi ei meinannut millään loppua eikä oikein hiffattu kaikkea haippia siitä leffasta mutta tulipahan sekin katsottua! (Oon kattonu sen itseasiassa toistamiseen täällä ja opin arvostamaan sitä vähän enemmän, pitää kertoa Lukelle mun valaistumisesta).  Kun päästiin vihdoin leffasta kotiin niin painuttiin kyllä nopsaa nukkumaan ja valmistautumaan uuteen päivään. Ja ai että kuinka ilonen olin kun ei enää tarvinnut nukkua hiirten ja hämisten ympäröimänä ahhh.

Lauantaina mentiin Luken pakulla tutkimaan Gold Coastia, ajettiin muutaman muun biitsin kautta Kirraan uimaan ja Coolangattaan näköalapaikalle. Ihmeteltiin taivasta, pilviä, merta ja elämää ylipäätään, oli ihan sairaan hauskaa ja tullaan kyllä Luken kanssa hyvin toimeen, ollaan kun toistemme peilikuvia. Illalla katottiin Loiter Squadia ja Chapelle’s showta ja siinä se päivä suurin piirtein sitten olikin!

Sunnuntaina käytiin Burleighissa, kiivettiin headlandille ja hypättiin aidan yli kallioille, joista näki Coolangattaan etelässä ja Surfersiin pohjoisessa, ja loputtoman Tyynenmeren suoraan kallion alapuolella. Käytiin rannalla ennen kun aurinko ehti laskea ja suunnattiin kotiin. Ainiin ja katottiin Blue Lagoon illalla surkein leffa vähään aikaan lolz. Ja fiilisteltiin hyvää musaa. 

Maanantaina Luke lähti viiden aikoihin aamulla töihin, en saanut unta joten skypettelin siinä aamukuuden aikoihin maailman ihanimmalle Minsulle Suomeen jonka jälkeen kävin surffilla! Ja ai että oli ihan parasta olla taas laudan kanssa aalloissa. Surffi suju hyvin mitä nyt muutaman kerran vähän liian ylimieliset paikalliset kruisas suoraan laudan päältä saakeli. Kun Luke tuli kotiin ei oikeestaan saatu yhtikäs mitään aikaseks, loikoiltiin vaan sisällä ja Luke missas sen reenitkin hups. Tehtiin illalla ruokaa ja otettiin yks painimatsi, Luke harrastaa siis kamppailulajeja joten siinä oli otollinen tilaisuus testata omia voimiaan. Olemattomia voimia mutta en mä ihan alakynnessä ollut kuitenkaan! 

Tiistaina kävin lenkillä ja tutustumassa lisää Currumbiniin sillä välin kun hosti oli töissä. Luke pääsi kahden jälkeen, käytiin Palm biitsillä ottamassa vähän aree ja käveltiin himaan. Mulla oli alun perin tarkoituksena olla Currumbinissa vaan pari yötä mutta koska mulla ei ollu oikeestaan mitään suunnitelmia muutamalle päivälle päätin jäädä sinne sitten vähän pidemmäks aikaa! Sovin Brissyn kamujen kanssa että tuun loppuviikosta käymään, tiistai-ilta oli siis viimenen Luken kanssa sillä se lähti keskiviikkoaamuna taas aikasin töihin. 

Siispä keskiviikkoaamuna pakkasin rinkan ja patikoin bussipysäkille ja juna-asemalle ja kohti aina niin rakasta Brisbanea! Jiihaa!

XX

VK

MOUNT BURRELL, NSW

HEI APUAAA IHAN HELKKARISTI MYÖHÄSSÄ TÄÄ

Ashes to ashes dust to dust, back to nature in Tweed Valley

Noniiin viimeinkin on aikaa ja innostusta päivittää blogia ja kertoilla missä sitä on taas seikkailtu! Sillä onhan sitä taas tullut seikkailtua.

Lähdin Johnin kyydillä Kyoglesta toiseen HelpX mestaan Mount Burrellille Tweed Valleyyn Ricon ja Tomon luokse, jossa vietin 2,5 viikkoa hostien ja kahden muun backpackerin, Mickaelin (25v ranu) ja Ugon (25v italiaano) kanssa. Mount Burrellin ajanjakso oli yhtä tunteiden vuoristorataa mutta sieltä sain mukaani monia hyviä mietteitä ja opetuksia. 

Ensinnäkin paikka oli täysin lumoava. Kun käännyttiin pihatielle Johnin kanssa ei voitu kun ihmetellä että minne viidakkoon sitä ollaan matkalla, koko paikka oli täynnä trooppisia kasveja ja tuntui että saavuin jonnekin salaiseen paratiisiin. Asuttiin backpackereiden kanssa erillisessä cabinissa palmupuiden alla, ja huoneen ikkunasta näki suoraan Mount Warningille. Kun kiipesi tontilla kukkulan päälle näki ensin koko Mount Burrellin Sphinx Rockin ja Blue Knobin, ja kun jatkoi matkaa näki lisää Border Rangesin vuoristoa, mukaanlukien "nukkuvan jättiläisen", johon Mount Warningkin kuuluu. Tontti oli 130 hehtaarin kokoinen, ja sisälsi paljon metsää, lampia, hedelmäpuita ja puutarhoja. Tottakai homman nimeen kuului myös monet elukat kuten hämähäkit, liskot, hiiret, käärmeet ja punkit jotka oli inhottavia, mutta onnistuttiin kuitenkin jakamaan elintila niiden kanssa loppujenlopuksi melko vaivattomasti. Kuvat ei voi mitenkään vastata sitä mitä ympärillä tapahtu mutta anyways!

Asuttiin tosiaan Ugon ja Mickaelin kanssa itseksemme meidän cabinissa, pojilla oli erillinen huone ja meillä oli yhteinen keittiö ja olkkari, jossa mulla oli oma kerrossänky verhon takana. Meidän kommuunissa oli ulkohuussi ja ulkosuihku, joka toimi sadevedellä ja aurinkoenergialla. Tehtiin omat ruuat hostien tarjoamista raaka-aineista, PALJON aka LIIKAA pastaa, sekä vihanneksia ja hedelmiä, jotka saatiin suoraan puutarhasta. Täytyy myöntää että alkoihan se ainainen pasta/riisi tökkimään kolmannen viikon kohdalla ja lihaakin oli ajoittain ikävä mutta ruokaa oli riittämiin ja hyvä niin. Onneks syötiin kerran tai kaks viikossa hostien kanssa, yleensä paljon japanilaista ruokaa, sillä Tomo, toinen hosteista, oli japanilainen. Majoitukseen sisältyi myös hostien wifi, mutta se sijaitsi päätalossa eli oli välillä vähän mälsää hiippailla sinne ja koittaa pysyä poissa tieltä mutta minkäs teet.

 

Hostit Tomo ja Rico oli tosi mukavia ja mielenkiintoisia ihmisiä, ja niiden kanssa oli yleensä helppo jutella milloin mistäkin. Rico on 53-vuotias mutta young at heart, ainoa viiskymppinen jonka tiedän olevan koukussa Gran Turismoon! Käytiin myös Ricon kanssa usein rumpujameissa sen kavereiden kanssa, mikä oli hauskaa. Rico oli myös kiinnostunut astrologiasta ja saatiin tietää vähän lisää omista astrokartoistamme ja muista horoskoopeista, mikä oli siistiä. Tomo oli melko rauhallinen äitihahmo, ja tiesi aina mitä tehdä hätätilanteissa. Vietin myös sen kanssa aina välillä vähän girltimea mitä molemmat tarvitsi aika-ajoin.

Backpackerit Mickael ja Ugo oli aikamoisia persoonia. Mickael oli ammatiltaan kokki, ja oli ollut Ausseissa jo 7 kuukautta. Ranu ei osannut sanaakaan englantia ennen kun tuli tänne, mutta puhu nyt jo melko hyvin. Se oli innokas oppimaan ja opetettiin sille lisää koko ajan, mutta välillä oli raskasta ja ärsyttävää kun tuli väärinkäsityksiä kielimuurin takia, ei mitään elämää suurempaa mutta silti. Mickael oli aikamoinen vitsiniekka ja kiusas Ugoa koko ajan, sanoinkin sille jatkuvasti että sen pitäis mennä vahvistamaan sen keskittymishäiriö lääkärillä hah. Ugo oli earth-loving ituhippi henkeen ja vereen, oli ollut meditaatiokommuuneissa ym ja ylisti äitimaata jatkuvasti, mutta se opetti kyllä muakin arvostamaan luontoa enemmän. Italialainen varoitti myös että on aiemmin kuljeskellut alasti missä sattuu mutta piti onneks housut jalassa koko ajan kun olin farmilla. Kun käytiin Miksun kanssa Byronissa Ugo lähti Rainbow-kokoontumiseen yhteen toiseen kaupunkiin, jossa rakastui lopulta aboriginaalityttöön ja vannoi sille ikuista rakkautta hahah. Ugo oli tosi rauhallinen kun taas Mickael oli aika rasavilli ja muutenkin vahva persoona, pojat tasapainotti hyvin toisiaan. Molemmat oli ahkeria työntekijöitä ja niiden kanssa oli melko helppo asua, mutta kun jonkun naamaa näkee 24/7 alkaa jo tarvita aikalailla omaa tilaa. Välillä teki tiukkaa molempien kanssa, mutta all in all tultiin kaikki hyvin toimeen.

Työnkuvaan farmilla kuului pääosin mulching eli siis sellasen ruohosekotuksen levittäminen nurmikon ja rikkaruohojen päälle, sen lisäks myös rikkaruohojen kitkeminen ja kasvien istuttaminen plus ehdin myös pestä päätalon ikkunat ja Ricon urheiluauton. Duunia oli melko tarkka 6 tuntia päivässä, 3 aamulla ja loput kolme illalla. Huhhuh työ oli raskasta ja varsinkin alussa olin ihan hajalla joka päivän jälkeen, mutta ainakin tiesi että oli tehnyt jotain. Meillä oli 2 vapaapäivää viikossa, ekalla viikolla ehdin pitää vaan yhden, mutta toisella saatiin pitää ne molemmat putkeen ja käytiin Mickaelin kanssa ottamassa etäisyyttä farmiin Byron Bayssa. Mun vikalla viikolla tehtiin sekä täysiä että puolikkaita päiviä, jotta päästiin nauttimaan taas rumpusessareista ja päivästä kansallispuistossa.

Yksi uusi juttu mitä farmilla tuli kokeiltua oli liftaaminen, sillä julkista liikennettä ei käytännössä ollut eikä hostit heittänyt meitä oikeastaan minnekään. En aluks tykännyt yhtään ajatuksesta sillä oon kuullut niin monia kauhutarinoita backpackereista jotka joutuu ties minne liftatessa, mutta kahden jätkän kanssa matkatessa ajatus ei tuntunut yhtä pahalta kuin yksin ollessa. Vaikka Nimbin ja (T)weed Valley on tunnettu kaikennäköisistä erikoisista ihmisistä, oli siellä kuitenkin melko turvallista liftata sillä kaikki on vähän kuin yhtä suurta perhettä. Ja kyllähän niillä reissuilla tuli tavattua vaikka minkälaista persoonaa, muun muassa nainen joka oli viettänyt neljä viimeistä vuotta teltassa, ja myös mies joka ajoi ihan järkyttävää rallia mutkissa, hyvä että oon vielä hengissä kirjoittamassa näitä juttuja. Koskaan ei ollut oikeastaan turvaton olo, ja liftasin jopa tänne rannikolle, mutta eiköhän ne seikkailut ole nyt seikkailtu.

Kuten alussa mainitsin oli melkoista tunteiden vuoristorataa koko 2,5 viikkoa. Välillä olin ihan sairaan väsynyt ja surullinen, vihainen ja oli muutenkin vaan tosi huonot fiilikset. Työ oli välillä niin raskasta että mietin että onko tässä nyt mitään järkee, tätäkö tää mun loma Suomesta nyt sitten on. Plus meidän palkka oli taas asunto ja ruoka, ja välillä mietti väkisinkin että 6 tuntia raskasta duunia on vähän liian paljon siihen nähden. Välillä meni myös niin hermo kämppiksiin että kaipas taas suomalaisia täysjärkisiä kavereita vierelle. Ja vaikka hostien kanssa meni pääosin hyvin, oli välillä sellanen fiilis ettei työpanosta arvosteta tarpeeks ja muutenkin välillä tuntu että piti olla koko ajan vähän varpaillaan ja pahoillaan olemassaolostaan. Taisin olla muutenkin vaan väsähtänyt reissaamiseen ja raharessiin ja muuhun ja se nyt purkautu kaikki sitten tuolla mutta onneks mulla oli vähintään yhtä monta hyvää hetkeä kun niitä synkempiäkin! Sain asua ihan uskomattomassa paikassa, oppia monia uusia käytännöntaitoja ja muitakin elämänviisauksia, ja ennen kaikkea opin että kaikesta selviää, myös niistä hämähäkeistä ja hiiristä joiden kanssa elettiin. Ricolta ja Tomolta opin uusia tapoja ajatella asioita ja sain paljon irti meidän keskusteluista. Lisäks meillä oli monia kivoja aktiviteetteja, leffailtaa, rumpusessareita ja reissu luonnonpuistoon. Plus Rico vei mut 4WD ajelulle metsään mun vikana päivänä mikä oli ihan kreisiä hahah.

Ei sateenkaaria ilman sadetta!

Loppua kohden laskin taas päiviä että pääsen reissaamaan yksin rannikolla, en malttanut odottaa päivää jolloin vaihdan farmilaiffin surffaukseen! Mutta omaa tilaa ja vapautta oppii arvostamaan taas paljon enemmän sillon kun sitä ei ole. Ja nyt vietän taas leppoista rantsulaiffia eli all good!

Koitan olla snadisti tehokkaampi jatkossa näiden postausten kanssa hahaha saa nähdä kuinka käy

xx

VK