BLUE MOUNTAINS, NSW

Saavuin Katoomban asemalle 4h junamatkan jälkeen myöhään keskiviikkoiltana, tsekkasin sisään mun 12 hengen dormiin ja menin nopsaa nukkumaan, jotta sain ladattua akkuja seuraavalle päivälle! 

Torstaina lähdin aamupalan jälkeen kävelemään screenshotkartan turvin kohti Blue Mountainsin vaellusreittejä. Koska oon kamala kitupiikki en tietenkään ostanut bussilippua reittien alkupisteelle, vaan päätin kävellä. Ja koska oon myös auttamattoman utelias, halusin välttämättä nähdä myös pari muuta näköalapaikkaa, jotka ei varsinaisesti oo suosituimmilla merkityillä reiteillä. Siispä kävelin alkajaisiksi noin 45 minuuttia autotien viertä ensimmäiselle pysähdyspaikalle, jossa odotti henkeäsalpaavat maisemat! Lupaava startti siis. Parin tunnin, muutaman näköalapaikan ja melkein umpimetsäreitin jälkeen pääsin kävelyreittien alkupisteelle, josta jatkoin reippaana matkaa kohti suosituimpia spotteja. Yksin ilman karttaa ja extravesipulloa tietty. Sain kun sainkin reissun lopulta päätökseen noin kuusi tuntia myöhemmin Three Sistersillä ja Echo Pointilla, jossa palkitsin itseni jätskillä ja rannekorulla, joka muistuttaa mua mun voimavaroista jotka löysin vuorilla patikoidessa. Reidet hapoilla lähdin vielä kävelemään viimeisen osuuden takaisin hostellille, jossa sain viimein vähän lepoa. Eeppinen haikki! Maisemat oli käsittämättömän hienot, kuvat puhuu enemmän kuin tuhat sanaa, mutta näilläkään ei saa kuvailtua kokemusta sellaisena kun se oli. Mutta anyways! 

  

Perjantaina en meinannut päästä sängystä ylös kun koivet oli niin jumissa edellisen päivän vaelluksesta! Muutenkin toi treenaaminen rajottuu täällä lähinnä rinkan kantamiseen ja klubeilla ravaamiseen, vähän on eri meininki kun kotona, jossa treenaan kahdesti päivässä. Sain kuitenkin kiskottua itseni jalkeille ja kohtaamaan mun turistibussikammon, sillä oli aika suunnata Jenolan Caveseille, yksiin maailman vanhimmista tippukiviluolista. Matkattiin reilun tunnin verran isolla bussilla pitkin serpentiinitietä, puoli bussia piti varmasti sormia ja varpaita ristissä että päästiin perille yhtenä kappaleena eikä kieritty metrin päässä olevaan rotkoon. Ensin oli vuorossa Lucas Cave, opas oli ihan huippu, huutavat lapset ei niinkään ja sain taas hyvän muistutuksen siitä miksi kartan järjestettyjä matkoja henkeen ja vereen. Tippukivimuodostelmat oli kuitenkin lumoavia! Toinen luola oli Orient Cave, pienempi kuin Lucas mutta aivan käsittämättömän kaunis. 

 

Paluumatkalla Sydneyyn pysähdyin vielä Featherdale Wildlife Parkissa Blacktownissa moikkaamassa Australian ihmeitä. Syötin kenguruita ja wallabeja, ja pääsin upottamaan sormeni pehmeään koalan turkkiin. Olin sopinut Joelin kanssa (toinen niistä poitsuista jotka tavattiin Fallsfestareilla), että tuun Sydneyyn iltapäivällä, joten kävelin wildlifeparkin nopsaa läpi ja kiiruhdin junaan. Asemalla tapasin yhden jenkkiäijä Joshin, joka kyseli multa Euroopasta ja reppureissaamisesta, ja vastalahjaksi sain hyviä vinkkejä siitä mitä thedä Sydneyssä! Off we go again!

XX

VK

NEWCASTLE, NSW

Automatka Allanin kanssa meni iisisti, kuski soitteli bisnespuheluita kun kuuntelin dat rap music. Allan heitti mut ystävällisesti Hexhamin rautatieasemalle asti, ei hyväksyny mun kakskymppistä ja toivotteli hyviä reissuja. Hexhamia ei voi kyllä oikeastaan kutsua asemaksi, se on kokonaisuudessaan yks laituri ja kaks penkkiä seläkkäin. Siellä ei ollut tietenkään lippuautomaattiakaan eli eihän siinä sitten auttanut muu kun mennä pummilla Newcastleen asti. Koko matka Port Macquariesta Newcastleen kustansi siis päätähuimaavat nolla dollaria ja muutaman hymyn.

Mun couchsurfinghost Justin odotteli Newcastlen asemalla, heitettiin mun rinkka autoon ja lähdettiin pienelle sightseeingtourille. Justinin ja Brendanin kämpillä mua odotti kokonainen huone kerrossängyllä ja sohvalla, jesss. Käytiin illalla pihveillä ja Guinnessillä viereisessä kantiksessa niiden kavereiden kanssa ja mietiskeltiin seuraavien päivien suunnitelmia. 

Justin anto mun käyttää sen pyörää päivisin, ja tiistaina polkaisinkin sitten tutkimaan kaupunkia vähän lähemmin. Kuljin Civic Parkin kautta merenrantaan, majakalle, muutamalle biitsille, Ocean Batheille ja näköalapaikoille. Surffi huusi mun nimee, mutta koska mulla ei ollut lautaa hostin puolesta ja halusin säästellä fyrkkaa jätin laudan vuokraamatta. Sain kuitenkin hyvin ajan kulutettua aurinkoisessa kaupungissa polkiessa napit korvissa. Sushihammasta kolotti aivan järkyttävän kovaa ja päivän päätteeksi oli pakko sortua pariin makiin. Illalla käytiin Justinin kanssa Blackbutt Reservessä tsekkaamassa parit paikalliset elukat ja tultiin sieltä himaan seuraamaan Australian Openia. Brendan kokkas meille kaikille ruokaa, jonka jälkeen mentiin poikien kanssa illalla keskustaan kuuntelemaan jazzia. Patikoitiin takaisin kämpille, Justin otti matkalla yhteen parkkimittarin kanssa ja heitti siinä rytäkässä olkapäänsä sijoiltaan. Tietty?

 

Sovittiin edellisenä iltana, että herätään keskiviikkona aikaisin aamu-uinnille Merewether Ocean Batheille seuraamaan auringonnousua, Justin ei ollut saanut ollenkaan unta kivuiltansa, joten lähdettiin sinne sitten kahdestaan Brendanin kanssa. Oli kyllä ihan uskomattoman kaunis aamu, ja sitäkin virkistävämpi uinti meressä! Päätin sivistää itseäni pitkästä aikaa, joten suuntasin taidemuseoon rauhoittamaan sieluani. Kolme hyvin erityylistä näyttelyä oli meneillään, ja inspiroiduin niistä kaikista! Taidemuseon jälkeen kävin Newcastlen museossa, ja maksoin sisään yhteen merinäyttelyyn, noh, sehän oli tarkoitettu lapsille mutta opinpahan jotain uutta siitä mitä aaltojen alla tapahtuu. Tsekkasin myös osion, joka kertoi Newcastlen historiasta, ja lopuksi oli mun lemppari, vedenalaisten valokuvien näyttely. Yritin tuloksetta metsästää vielä muutamaa taidegalleriaa, mutta päädyin hakemaan pikaisesti pari makirullaa ja poljin himaan. Pakkasin  laukut ja Justin heitti mut takaisin rautatieasemalle, josta jatkoin matkaa kohti Katoombaa ja Blue Mountainseja!

XX

VK

PORT MACQUARIE, NSW

Yritin löytää Couchsurfingista yöpaikkaa P.Macin vierailun ajaksi mutta ei tärpännyt tällä kertaa. Jutskailin kuitenkin yhen Shain kanssa että nähdään perjantaina, ja se tuli ystävällisesti hakemaan pienen sähläyksen jälkeen Wauchopen juna-asemalta asti. Heitin kamat Beachside Backpackers hostellile, jossa saksalainen respapoitsu ei ees tietämättään veloittanut mun kolmea yötä kjeheh. Haettiin Shain kanssa ruokaa ja se näytti mulle kaupunkia, pysähdyttiin parilla rannalla ja sain sen uimaankin, vaikka se pelkkää vettä ja sen kaikkia hirvittäviä otuksia. Käytiin bottleshopissa kotimatkalla ja sain kyydin takaisin hostellille. Pelattiin muiden backpackereiden ja hostellin henkilökunnan kanssa juomapelejä, jonka jälkeen siirryttiin Portin häikäisevään yöelämään. Shai liittyi messiin ja käytiin parissa pubissa/klubissa, josta kävelin hostellinpitäjä Nickin ja yhden ärsyttävän ruotsalaisrokkarimuijan kanssa takaisin hostellille. Nick oli esitellyt mut aiemmin illalla yhelle Vincentille, joka tuli myös myöhemmin jatkoille.

Lauantaina lähdin tutkimaan surffia hostellin laudalla. Lähin biitsi oli Town Beach, kattelin hetken menoa mutta totesin että eeei eihän tästä tuu mitään, otin laudan kainaloon ja jatkoin matkaa. Raahasin lautaa auringon paahtaessa suoraan zeniitistä noin kolmen kilometrin verran, mutta löysin lopulta surffattavat aallot! Palasin hostellille, kävin pienellä tutkimusretkellä kaupungissa auringonlaskun aikaan ja tuntematon äijä juoksi tän rantapummin luokse ja antoi puhelinnumeronsa, ihan kaiken varalta. Vincentpyysii mut perjantaina Beachhouselle, jossa oli isot dj-bileet ja sovittiin etää tavataan siellä, mutta tein itselleni palveluksen ja jätin kemut suosiolla väliin. Tutustuin hostellilla yhteen Suomalaiseen likkaan, ja vaihdettiin matkakokemuksia ja kuulumisia. 

 

Sunnuntaina kävelin koalasairaalalle ja jollekin historialliselle talolle, jonka merkitys jäi vähän hämärän peittoon mutta kävinpähän tsekkaamassa anyway! Koalat oli ihan hirmusen suloisia kuten aina. Palasin hostellille, söin aina niin ihania nuudeleita ja lähdin taas kaupungille. Kävin tsekkaamassa mikä on tarjouksessa Colesissa, sillä se määrittelee hyvin pitkälti tän reissun ruokavalion. Illalliseksi siis minipavlovaa, banaania ja litsilimsaa biitsillä. Hostellilla mut saatiin yllätysyllätys ylipuhuttua sunnuntaisessareille muiden kanssa, joten palattiin taas hetkeksi juomapelien äärelle, jonka jälkeen käytiin biitsillä. Olin koko päivän pähkäillyt että miten pääsisin seuraavaan kohteeseen, Newcastleen, helposti ja halvasti, joten jätin pari pyyntöä rideshareen ja coseatsiin, mutta sieltä ei kuulunut mitään. Kun palattiin biitsiltä pienessä hiprakassa puolenyön aikaan, nähtiin eräs viiskymppisennäköinen äijä Macbookillaan puistossa. Siinä sitten puheliaalla tuulella ollessamme kysäistiin että mitä herra puuhailee sunnuntaiyönä. Äijä (Allan) keroi olevansa yksityisyrittäjä, ja niin kiireinen bisneksensä kanssa että vapaapäiviä ei juuri ole. Nyt piti saada pari juttua hoidettua ennen kun herra suuntaa takaisin Sydneyyn seuraavana päivänä. Ai että Sydneyyn? Siinä sitten fiksuna likkana ehdotin että hei kuules kun oot sinne päin suuntaamassa niin saisinko samalla kyydin Newcastleen? Ja myöntävä vastaushan sieltä tuli, jesss! Vaihdettiin yhteystietoja ja suuntasin hostelliporukan kanssa hymyissä suin kotia kohti. Afterpartyt jatkui taas liian kauan mutta noh.

 

 

 

 

Maanantaiaamuna tarkistin vielä Allanilta, että onhan kyyti vielä voimassa ja olihan se. Hostellilla odotti tähänastisen elämäni suurin walk of shame mutta minkäs teet ja huumori auttaa aina. Kävin vielä viimeisellä aamulenkillä merenrannalla ennen kun tsekkasin hostellilta ulos. Allan tuli hakemaan avoautomersullaan, toivotin Port Macquarielle kaikkea hyvää ja aloitettiin matka kohti Newcastlea!

XX

VK